Ensinnäkin siksi, että lapsi ei tulkitse kirjoituksen otsikkoa millään muulla tavalla kuin se siinä lukee.
Lapset eivät yleensä ole vielä oppineet ajattelemaan kaikkea kaksimielisesti. Nimenomaan, siis oppineet, mutta turhan moni senkin elämänsä aikana vielä joutuu oppimaan, niin olen minäkin oppinut.
Lapsi on pohjinmiltaan viaton eikä laisinkaan ilkikurinen. Hyvin nuori lapsi ei myöskään kiusaa eikä syrji ketään, vaan kuka tahansa eteen sattunut kyllä kelpaa leikkikaveriksi. Lapsi ei osaa eikä ymmärrä sarkasmia, vähän niin kuin en minäkään. Lapselle kaikki on tärkeää sanottavaa ja opittavaa, jonka vuoksi lasta olisi hyvä kuunnella, ja myös vastata kysymyksiin ja kommentteihin, eikä vain jättää oman onnensa nojaan.
Pidän lapsista koska he osaavat olla aidon oikeasti iloisia - ja surullisiakin. Lapsi löytää ilon ja leikin elämän pienemmistäkin asioista.
Olen tämän kesän aikana saanut leikkiä monen lapsen kanssa, eikä yksikään lapsi ole ollut pettymys. Osa lapsista on aluksi ujompia, osa taas heti meneviä ja tekeviä. Aikuisenkin on ensiksi ansaittava lapsen luottamus leikkikaveriksi. Lapsi pärjää paljon vähemmälläkin, kuin hellyttelyllä ja yltiömäisellä rakastamisella. Lapsi vain tarvitsee jonkun, jonka kanssa vähän touhuta ja jonkun joka kuuntelee.
Toivottavasti saan jatkossakin leikkiä pienten ja isompienkin lasten kanssa, jotka eivät vielä ole oppineet, että leikki on lapsellista tai että kysyttäessä "mitä kuuluu" ei tiedetä mistään mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti