Miksi pidän lapsista. - Why I like children

Ensinnäkin siksi, että lapsi ei tulkitse kirjoituksen otsikkoa millään muulla tavalla kuin se siinä lukee.
Lapset eivät yleensä ole vielä oppineet ajattelemaan kaikkea kaksimielisesti. Nimenomaan, siis oppineet, mutta turhan moni senkin elämänsä aikana vielä joutuu oppimaan, niin olen minäkin oppinut.
Lapsi on pohjinmiltaan viaton eikä laisinkaan ilkikurinen. Hyvin nuori lapsi ei myöskään kiusaa eikä syrji ketään, vaan kuka tahansa eteen sattunut kyllä kelpaa leikkikaveriksi. Lapsi ei osaa eikä ymmärrä sarkasmia, vähän niin kuin en minäkään. Lapselle kaikki on tärkeää sanottavaa ja opittavaa, jonka vuoksi lasta olisi hyvä kuunnella, ja myös vastata kysymyksiin ja kommentteihin, eikä vain jättää oman onnensa nojaan.
Pidän lapsista koska he osaavat olla aidon oikeasti iloisia - ja surullisiakin. Lapsi löytää ilon ja leikin elämän pienemmistäkin asioista.

Olen tämän kesän aikana saanut leikkiä monen lapsen kanssa, eikä yksikään lapsi ole ollut pettymys. Osa lapsista on aluksi ujompia, osa taas heti meneviä ja tekeviä. Aikuisenkin on ensiksi ansaittava lapsen luottamus leikkikaveriksi. Lapsi pärjää paljon vähemmälläkin, kuin hellyttelyllä ja yltiömäisellä rakastamisella. Lapsi vain tarvitsee jonkun, jonka kanssa vähän touhuta ja jonkun joka kuuntelee.
Toivottavasti saan jatkossakin leikkiä pienten ja isompienkin lasten kanssa, jotka eivät vielä ole oppineet, että leikki on lapsellista tai että kysyttäessä "mitä kuuluu" ei tiedetä mistään mitään.

Mitä ensirakkaus merkitsee sinulle? What does the first love mean to you?

Muutaman päivän päästä tulee kuluneeksi vuosi, kun tapasimme ensimmäisen kerran. Muutama viikko sitten tapasimme edellisen kerran, tällä kertaa minun kotimaassani, Suomessa.

En ollut ennen pohtinut ensirakkauden merkitystä, ennen kuin minulle siitä mainittiin. Sävy, jolla ihmiset ensirakkaudesta puhuivat, oli melko synkkä, jonka vuoksi säpsähdin ajattelemaan lähemmin, miten ihmiset oikein itse kokevat tai ovat kokeneet ensirakkauden.

Miten ensinnäkin määrittelisit ensirakkauden? Mitä on rakkaus? Ehkä pään heiluttaminen kahden muun kaverin kanssa auton takapenkillä voi antaa vastauksen. Yleisin käsitys varmaankin ensirakkaudesta on se, kun molemmat henkilöt tuntevat jotain toisiaan kohtaan. Tämän määritelmän mukaan minulla on siis menossa ensirakkauteni. Ihastuksia on tullut ja mennyt vuosien saatossa, mutta niitä ei kyllä kai oikein voi rakkauksiksi kutsua.

"Se on sitä ensirakkautta," olen saanut kuulla kumppanini visiitin tienoilla, kun ihmiset ympärilläni ovat nähneet minut ilmeisesti lemmenhurmioissa rakkaani oltua niinkin lähettyvillä kuin kosketusetäisyydellä. Eikö sellaista hurmiota voi sitten osoittaa muuten kuin ensirakkaudessa? Enkö ole vielä oppinut jotain tärkeitä juttuja elämässä? Muuttuvatko asiat?

Nämä kysymykset heräsivät pintaani kun kysyin, miksi minulle sanottiin sen vain olevan ensirakkautta. Vastaukseksi todettiin vain, että voi kyllä niitä heiloja tulee ja menee. Mistä niitä tulee ja minne ne menevät? Aloin epäillä ihmisten uskoa ensirakkauteen. Kovinkaan moni kun siitä ei niin iloiseen sävyyn puhunut ja minunkin kohtaloni olisi taattu ja kiveen hakattu. Saman kovan kohtalon kokisin, kuin niin moni muukin, ja tulisin loppujen lopuksi vain pettymään.

Välistä ihmisten asenteista tuntui nousevan esiin asenne, että ei sen ensirakkauden kuulukaan kestää. Näin asiat ovat aina menneet ja tulevat aina menemäänkin. Mitä sitä suotta vanhoja murehtimaan - sen kun laittaa vain verkot vesille uudemman kerran.

Minä en usko moniin asioihin, muuta kuin joulupukkiin ja ensirakkauteen. En tajua, miksei ensirakkaus voisi kestää? Olen saanut ensirakkauteni aikana kokea niin monen asian ensi kertaa, rakkaampani kanssa. Miksi haluaisin yhtäkkiä luopua siitä kaikesta ja niistä kaikista hyvistä muistoista? Näen parisuhteen kuin rakennettavan talon. Talonkin rakentaminen aloitetaan peruskivestä - kun sen kerran kerralla vahvaksi tekee, pidättää se talon seinämät vahvasti pystyssä, eikä mistään pääse rakoilemaan sisään. Vaikka talon harjakaisetkin olisi saatu jo päätökseen, ei se tarkoita talon valmistumista tai rakentamisen loppua. Parisuhdentalomme on tässä vaiheessa saanut jo vankan pohjan, perustukset sekä seinäpilarit, joita kumpikin osapuoli tukee vahvasti. Kun kaikki tämä pohjarakentaminen on tehty hitaasti mutta varmasti, jää kevyttä aikaa itse talon sisutamiselle. Sisustustakin voi muuttaa aina halutessaan, suuntaan tai toiseen, mutta itse talon rakenteet eivät siitä mihinkään muutu. Korkeintaan taloa voi rakentaa lisää - vaikka terassin tai takapihan.

Ensirakkaus merkitsee minulle turvaa. Toisen tuntemisen tunnetta. Ensirakkaudesta löydän avun, lohdun, ilon ja tulevaisuuden. Näen tulevaisuuden. En vain omani, mutta myös tulevaisuuden toisen ihmisen kanssa, yhteisen tuleivaisuuden. Tuleivaisuudessakin rakennettu talo ja koti voi muuttua, jos muutto koittaa. Mutta siinäkin tapauksessa kaikki talon sisällä oleva tulee myös muuton perässä mukaan. Vain elinympäristö muuttuisi kohdallani.

Toivon, että ihmiset voisivat uskoa ensirakkauteensa. Jos et usko siihen, miksi sitten haaskaat aikaasi sen ensimmäisen kanssa? Minua turhauttaisi ajatella joutuvani etsimään jonkun toisen rakkauden, koska ensimmäinen ei voi olla tarpeeksi hyvä, tai olisi hyvä nähdä maailmaa ja muitakin ihmisiä. Onko ihminen koskaan tyytyväinen siihen, mitä hänellä on? Ja miksi tyytyä vähempään, jos pienen vaivan nähdäkseen voisi saavuttaa myös jotain paljon parempaa. Tämä seikka jaksoi minussa luoda aina silloin tällöin uskoa, kun en ollut vielä ensirakkauttani kokenut enkä tavannut. Silloinkin muita tuntui huolestuttavan, kun ei rakkautta meinannut löytyä. Löytymisen jälkeen ihmisiä huolettivat, että koska aion vaihtaa jo seuraavaan? Kuulostaa jo ihan suunnistusrastien suunnistamiselta. Minun kartallani ei siinä tapauksessa ole muuta kuin lähtö ja maali.



Edellisestä kirjoittamisesta on vierähtänyt pitkä tovi, enkä tunnu oikein saavan jäsenneltyä lauseitani enkä ajatuksiani mieleisiksi. Toivon tekstin kuitenkin herättelevän lukijassaan ajatuksia omasta ensirakkauden määritelmästään, ja sen sille luomista arvoista. Ovatko nämä arvot opittuja vai harooko ihmisluonto yksiavioisuutta vastaan?