Kaikilla on yhteys, ja kaikki ovat yhteydessä toisiinsa. Eikö sitä opetets koulussakin että asiat ja esineet ovat vuorovaikutuksessa toisiinsa, vetovoima, tai jotain tämmöstä. Ja jos näin ei olis, saattas asiat mennä päin prinkkalaa, miten tuleekin kai käymään miljoonien vuosien päästä, kun kuu lähtee omille teilleen. Mutta sitä ei kannata ehkä nyt kuitenkaan ressata.
Uskon jollain tapaa kuuden pisteen yhtetden teoriaan, jonka käsityksen mukaan, olemme kaikki kuuden askeleen päässä toisistamme. Joku tuntee jonkun, joka tuntee jonkun, joka tuntee jonkun, joka tunteen jonkun joka sittrn tuntee taas sinut. Ja Kokkolassa ei ainakaan ole vaikeaa löytää tätä yhteyttä. Huvittaa joka kerta juna-asemalle mennessäni, kun tuttuja tulee vastaan. Niin tälläkin kertaa, jopa samaan vaunuun. Mutta mukavaa se on useimmiten tavatakin tuttavia.
Mutta aivan oikein, olen jälleen junassa. Matkalla yhdisrymään kohti omaa yhteyttäni, pyhää yhteyttä, idoleitani ja kanssa-ajattelijoita, toivon mukaan. Yhteys on välttämätön, onneen myös. Yhteenkuuluvuuden tunne. Matkaan Summer Sound Festivaleille. Monelle varmaan entuudestaan tuntematon tapahtuma, mutta minulle elintärkeä. Elektronisen tanssimusiikin tapahtuma. Älä tuomitse, en minäkään sinun musiikkimakuasi. Mutta sen yhtryden toivon siellä paikan päällä pomppiessani saavan. Yksin matkustamisessa on omat puolensa, mutta jos porukka on yhtään avomielistä, ei minun tuskin tarvitse kovin yksin siellä olla. Ja hei,turvatarkastuksen ruuhkat ovat tunnin mittaiset, joten lössiä ainakin on.
Mietin tätä blogikirjoitusta jo aiemmin tällä viikolla lenkillä. Totta kai suomalainen sloganikin "Connecting people" tuli mieleeni, joka sopisi hyvin asiayhteyteen. Ja samoin tuli mieleeni vertauskuva polveni eturistisiteen yhteydestä, joks oli päässyt katkeamaan.
Yhteyksistä on pidettävä huoli, etteivät ne pääse katkeamaan. Yhteyden luominen voi olla melko simppeli juttu, mutta sen ylläpito vaatii energiaa, molemmilta osapuolilta, molemmista liitospäistä. Muuten yhteys kuolee eriarvoisuuteen.
Hmm, nyt tuntuu, että paneuduin liiankin syvään aiheeseen. Monestikohan kerkesin jo sanaa "yhteyskin" käyttää? Mutta asia vain koskee montaa asiaa tällä hetkellä. Odotan Oulun koulustanikin luovan uusia yhteyksiä, ja jo pelkillä yhteyksilläkin voi päästä elämässä eternpäin, suhteilla ehkä, mutta se aiheuttaa ikävän negatiivisen kuvan suhteesta.
Jos yrittäisin summata ajatukseni ja olotilani kuitenkin tähän loppuun.
Mulle on tarttunu joku ihmeen outo unirytmi jostain. Menen yleensä siinä puolen yön aikaan nukkumaan, eikä sillä ole väliä, menenkö ennen vai jälkeen, koska kuitenkin olen herännyt aamukuudelta, yleensä siihen, että peitto on kadoksissa omilla teillään ja minulla on kylmä ja vessahätä. Ja jos minä kerran herään, on vaikea saasa enää uudestaan nukutuksi. Ja kun elimistö pörähtää käyntiin, tarvii moottori polttoainetta ja nälkä iskee heti aamusta.
Mutta juuri nyt on kyllä niitä kuuluisia perhosia vatsassa, joita Summer Soundin graafisessa ilmeessäkin oli. Monen värisiä ja monen kokoisia. Yleensä en jännitä, mutta nyt jännitän. Jännitän, onnistuuko tapahtuma osaltani. Nautinko musiikista, saanko hyvät paikat, peppuraiskataanko minut ja selviänkö yöpuulle illan jälkeen, saanko syödyksi ja kestääkö polveni 11 tunnin tanssimista ja hyppimistä. Olen sellaista sorttia, etten nauti epätietoisuudesta tai suunnittelemattomuudesta, mutta kun sen olen oppinut, ettei kaikkea voi elämän varalta suunnitella. Aina tulee niitä muuttujia. Joku niitä raiteita ehkä ohjailee, mutta kyllä sitä yleensä päätepysäkille päästään, ehkä sitten mutkan kautta.
Pojat tiivisti kaiken olennaisen
Väkimassaa
Sadetanssia lätäkössä
Axmeister
Rave
Todiste siitä, että mulla oli kavereita - ainakin hetkellisesti
Populaa
Paukkuserpentiiniä
Rakkautta ilmassa
Valotikkukaiffari
Heat
Tunne
Kuvia ja videoita taatusti luvassa viikonlopussa, tarkastaa taas uusiksi ensi viikolla! Aurinkoista heinäkuun viimeistä viikonloppua kaikille! Se on kesä vielä.
Olen matkallani jälleen. Tällä kertaa automobiilissa mobiilisti. Ja ehkäpä vielä ainakin näillä näkymin nelivuotiseen määränpäähäni, Ouluun. Jos et vielä rivienvälistä saanut luetuksi, selkokielistettynä, sain sen f*****g opiskelupaikan (tiedä mistä voimasana tuli, mutta ehkä jonkin sortin iloa sitten). Tämän päivän päämäärä onkin hyvin käytännönläheinen. Arvuuttelemme yhdessä lääkärin kanssa polven tulevaisuutta ja mahdollista sörkkimistä, kaikki vakuutuksen piikkiin tietysti. Toinen tärkeä juttu ja ensimmäinen laatuaan elämässäni on vuokrasopimuksen allekirjoittaminen. Osalle lukijoista tämänkaltaiset asioiden hoitamiset voivat olla jo tuttua puuhaa, mutta juuri nyt minulle ne ovat jänniä juttuja, osia aikuisyumisesta ja itsenäistymisestä. Kyllähän se tuntui hienolta ja konkretisoi asioita saada Kelalta kirjeitse päätös opintorahan myöntämisestä.
Nyt, ennen kuin lähden ihan raiteiltani asioiden hoitamisten kanssa palaan ajatuksiini. Tai ainakin yritän.
Otsikon piti viitata länsirannikkoa hellivään auringonpaisteeseen muun Suomen ryvetessä lätäköissä, sekä siihen, että elämässäni näyttää taas valoisammalta.
Teksti jää tällä kertaa vähän tyngäksi inspiraation puutteessa, tai sitten ei vain ole mitään jäljellä, mistä avautua D:
Mutta koulupaikkani on siis sitä uteleville OAMK:n Viestinnän ko, Mediatuotannon suuntsutumislinja.
Loppuun haluan jakaa omaa paistettani kappaleella Panetoz -Dansa Pausa http://www.youtube.com/watch?v=Sk9MSeE1l80
